KKO:1982-II-105
- Asiasanat
- Tuomarin esteellisyys, Kiinteistökiinnitys, Kiinnityskelpoinen etuus, Asianosainen
- Tapausvuosi
- 1982
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 80/209/79
- Taltio
- 2524/81
Ään
Kihlakunnantuomari X oli tuomiokunnan arkistokäsittelyssä vahvistanut kiinnityksen A:n ja B:n antaman suostumuksen perusteella heidän omistamaansa tilaan siitä erottamattoman määräalan ostaneiden C:n ja D:n tunnustamasta haltijavelkakirjasta ilmenevän velan maksamisen vakuudeksi. Määräalasta sittemmin muodostetun tilan pakkohuutokaupassa oli kiinnitetyn velkakirjan haltija valvonut velkakirjan osoittaman saatavan etuoikeuksin kiinnityksen vahvistamispäivästä. Eräät etuoikeudettomat velkojat olivat riitauttaneet valvonnan etuoikeuden osalta. - Mainituilla etuoikeudettomilla velkojilla oli oikeus ajaa kannetta kiinnityksen julistamisesta mitättömäksi (Ks. UL 6 luvun 12 §). - X on ollut esteellinen toimimaan juttua käsiteltäessä kihlakunnanoikeuden puheenjohtajana. - Kiinnityksen vahvistaminen muiden kuin kiinteistön omistajien velasta katsottiin päteväksi.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
K, L ja M olivat N:ää vastaan ajamassaan kanteessa Alajärven KO:ssa lausuneet, että C ja vaimonsa D olivat 12.12.1975 tunnustaneet pääomaltaan 50 000 markan suuruisen haltijavelkakirjan 12 prosentin korkoineen. Velkakirjan pääoman ja sille sovitun koron sekä enintään 500 markan määräisten perimiskustannusten maksaminen vakuudeksi C ja D olivat oikeuttaneet velkakirjan haltijan heitä enempää kuulematta hakemaan ja saamaan kiinnityksen omistamaansa Järvelä nimiseen itlaan RN:o 8:52 Lehtimäen kunnan Lehtimäen kylässä. C ja D eivät kuitenkaan omistaneet kyseistä Järvelän tilaa, vaan he olivat tuosta tilasta ostaneet määräalan huvilatontiksi. Määräalasta oli sittemmin vuonna 1977 muodostettu Vesala niminen tila RN:o 8:132 Järvelän tilan omistajat A ja B olivat 10.6.1976 antaneet suostumuksensa siihen, että A:n ja B:n 12.12.1975 allekirjoittama edellä mainittu 50 000 markan haltijavelkakirja saatiin kiinnittää A:n ja B:n omistamaan Järvelän tilaan RN:o 8:52. Kihlakunnantuomari X oli mainitun C:n ja D:n tunnustaman haltijavelkakirjan sisällön maksamisen vakuudeksi arkistokäsittelyssä 14.6.1976 vahvistanut kiinnityksen A:n ja B:n omistamaan Järvelän tilaan RN:o 8:90.
Asianomainen nimismies oli 28.10.1977 pidetyllä pakkohuutokaupalla myynyt C:n omistaman Vesalan tilan. Pakkohuutokaupassa vastaaja N oli valvonut Vesalan tilan kantatilaan eli A:n ja B:n omistamaan Järvelä nimiseen tilaan RN:o 8:90 14.6.1976 kiinnitetyn haltijavelkakirjan nojalla pääomaa 50 000 markkaa korkoineen ja perimiskuluineen etuoikeuksin kiinnityspäivästä. Kantajat K, L ja M etuoikeudettomina velkojina olivat velkojainkuulustelussa riitauttaneet tämän kiinnitetyn saatavan etuoikeuden.
Kiinnitysasetuksen 1 ja 3 §:stä kävi ilmi, että kiinnitys voitiin kiinteään omaisuuteen myöntää vain kiinteistön omistajan antaman sitoumuksen vakuudeksi. Tässä tapauksessa kiinnitys Järvelän tilaan oli vahvistettu C:n ja D:n tunnustaman sitoumuksen vakuudeksi, vaikka he eivät olleet omistaneet ko. tilaa. C:n etuoikeudettomat velkojat olivat olleet siinä käsityksessä, että hänen omistamansa huvilatontti määräalana oli kiinnityksistä vapaa. N oli kiinnityksen avulla saanut salaisen panttioikeuden C:n omaisuuteen muiden etuoikeudettomien velkojien kustannuksella.
Edellä lausutun perusteella K, L ja M olivat vaatineet, että ko. kiinnitys julistettaisiin mitättömäksi.
KO p. 7.2.1978 oli lausunut selvitetyksi, että C ja D olivat 12.12.1975 tunnustaneet 50 000 markan määräisen haltijavelkakirjan 12 prosentin korkoineen ja 500 markan perimiskuluineen, minkä velkakirjan vakuudeksi A ja B olivat antaneet kiinnityssuostumuksen omistamaansa Järvelän tilaan RN:o 8:90 ehdolla, että kiinnitys kohdistuisi yksinomaan siitä erotettavaan määräalaan, mistä he olivat antaneet 10.6.1976 päivätyn kirjallisen sitoumuksen. Mainitusta tilasta erotetusta määräalasta oli muodostettu C:n omistama Vesalan tila RN:o 8:132, jota tilaa C:n saatavista pakkohuutokaupalla 27. ja 28.10.1977 myytäessä N oli valvonut mainitun, kantatilaan kiinnitetyn 50 000 markan saatavan, jonka K, L ja M olivat riitauttaneet.
Sen vuoksi ja koska oli jäänyt näyttämättä, että mainitun saatavan kiinnittämisellä Järvelä tilaan ei olisi ollut oikeudellisia edellytyksiä tai että N kiinnityksen avulla olisi saanut salaisen panttioikeuden C:n omaisuuteen muiden velkojien kustannuksella, KO oli hylännyt kanteen. K, L ja M velvoitettiin korvaamaan N:n oikeudenkäyntikulut 700 markalla.
Vaasan HO, jonka tutkittavaksi K, L ja M olivat saattaneet jutun, t. 13.12.1979 oli jättänyt asian KO:n päätöksen varaan sekä velvoittanut K:n, L:n ja M:n yhteisvastuullisesti korvaamaan N:n oikeudenkäyntikulut HO:ssa 500 markalla.
K, L ja M pyysivät lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen. N vastasi hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, käsitteli jutun ja havaitsi, että Alajärven KO:n puheenjohtajana kysymyksessä olevassa jutussa toiminut kihlakunnantuomari X oli Alajärven käräjäkunnan arkistokäsittelyssä 14.6.1976 kiinnitysasiainpöytäkirjan 202 § kohdalla vahvistanut puheena olevan kiinnityksen Järvelän tilaan RN:o 8:90. Kanteessa esitetty peruste kiinnityksen mitättömäksi julistamiselle tarkoitti samaa oikeudellista kysymystä, jonka X oli kiinnitystä vahvistaessaan ratkaissut. X oli siinä mielessä kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettiin ollut "toisessa oikeudessa samassa asiassa tuomarina", ja hän oli siten ollut KO:n puheenjohtajana esteellinen käsittelemään juttua. Koska ratkaistavana oli riidattomien tosiseikkojen perusteella kiinnityksen vahvistamista koskeva oikeudellinen kysymys, joka oli muutoksenhakemuksen johdosta ollut myös HO:n käsiteltävänä, KKO otti kuitenkin viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi ratkaistavakseen.
KKO tutki jutun. Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 5 §:n mukaan edellytyksenä kiinteistön kiinnittämiselle velkakirjaan perustuvan saatavan vakuudeksi oli, että kiinteistön omistaja oli antanut kiinnittämiseen suostumuksensa. Kiinteistön omistajan harkintavallassa oli niin ollen se, antoiko hän suostumuksensa toisen henkilön tunnustaman velkakirjan kiinnittämiseen. Kiinteistön omistajan tai velkakirjan antaneen velallisen velkojien etu taikka kiinnitysrekisterijärjestelmän julkinen luotettavuus eivät vaarantaneet sillä tavalla, että tätä olisi syytä esteenä mainitunlaiseen kiinnittämiseen. Kiinnittämisestä ei myöskään aiheutunut salaista panttioikeutta. Tämän vuoksi KKO katsoi, ettei ollut syytä HO:n tuomion lopputuloksen muuttamiseen. K myötäpuolineen velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan N:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta KKO:ssa olleista kuluista 650 markkaa.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Hämäläinen: myönnän kuten enemmistökin muutoksenhakuluvan.
Mikäli kiinnitys julistetaan mitättömäksi sillä perusteella, ettei kiinnityksen vahvistamiseen ole ollut hakemusasiakirjojen perusteella oikeudellisia edellytyksiä, saattaa siitä aiheutua kiinnityksen vahvistaneelle tuomarille virkasyyte ja myös vahingonkorvausvelvollisuus vahingonkorvauslain mukaisen korvausvastuun perusteella. Kiinnityksen vahvistajalla on näin ollen katsottava olevan odotettavissa oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:ssä tarkoitettua erityistä vahinkoa siinä tapauksessa, että kiinnityksen moitejuttu päättyy kiinnityksen mitättömäksi julistamiseen. Sanotusta lainkohdasta johtuu myös, että muussa virkatoiminnassa kuin oikeudenkäynnissä tapahtunut kannanotto oikeuskysymykseen aikaan saa ratkaisun tehneelle tuomarinjäävin kannanotossa syntyneen ratkaisun laillisuutta koskevassa oikeudenkäynnissä. Näillä perusteilla katson, että puheena olevan kiinnityksen arkistokäsittelyssä vahvistanut kihlakunnantuomari X on ollut esteellinen toimimaan KO:n puheenjohtajana tätä kiinnityksen moitejuttua käsiteltäessä. Koska jutun käsittely KO:ssa on kuitenkin rajoittunut vain asianosaisten lausumien kirjaamiseen ja päätöksen julistamiseen ja kun on selvää, ettei jutun oikeudenkäyntiaineisto muuttuisi, vaikka juttu palautettaisiinkin KO:een ja ratkaistavana on ainoastaan oikeuskysymys, otan jutun viivytyksen välttämiseksi välittömästi ratkaistavakseni. Tutkin näin ollen jutun.
Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan kiinnitys voidaan vahvistaa kiinteistön omistajan antaman velkasitoumuksen maksamisen vakuudeksi. Muualla laissa ei ole säädetty tästä poikkeusta. Jos määräalan tilasta ostaneen henkilön antaman velkasitoumuksen vakuudeksi voitaisiin määräalan ollessa vielä erottamatta vahvistaa kantatilan omistajan antaman kiinnityssuostumuksen perusteella kantatilaan kiinnitys, joka sitten lohkomisen tapahduttua ja erottamisen tultua merkityksi maarekisteriin sanotun asetuksen 19 §:n nojalla osittain kuoletettaisiin siten, että se jäisi rasittamaan vain määräalasta muodostettua kiinteistöä, seuraisi tästä, että saataisiin aikaan yksinomaan tuohon kiinteistöön kohdistuva panttioikeus. Näin kävisi siitä riippumatta, ettei kiinteistön omistajaksi tulleen määräalan ostajan eli siis velkasitoumuksen antajan saantoa ollut huudatettu, vaikka kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 3 §:ssä on kiinnityksen vahvistamisen edellytykseksi säädetty niin tehtäväksi. Tämä voisi monessa tapauksessa johtaa lainhuudatusvelvollisuuden laiminlyömiseen, kun huudattamiseen ei enää, kiinnityksen sanotuin tavoin järjestyttyä, olisi kiinnitysluoton vuoksi tarvetta.
Jos kiinteistön omistaja voisi rajoituksitta kiinnityttää kiinteistönsä toisen henkilön antaman velkasitoumuksen vakuudeksi, saattaisi siitä muutoinkin olla seurauksena, että kiinteistöjen ostajat vahvistuttaisivat ostamiinsa kiinteistöihin kiinnityksiä velkasitoumustensa vakuudeksi kiinteistökauppojen yhteydessä myyjiltä vaatimiensa kiinnityssuostumusten nojalla huudattamatta saantojaan laissa säädetyn ajan kuluessa.
Mahdollisuus kiinnityttää kiinteistö toisen henkilön antaman velkasitoumuksen vakuudeksi merkitsisi siis kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 3 §:n osittaista mitätöitymistä ja se saattaisi käytännön yleistyessä aiheuttaa myös sekavuutta kiinteistöjärjestelmässä saantojen jäädessä pitkiksi ajoiksi huudattamatta. Jo yksistään näistä syistä tulen siihen tulokseen, ettei puheena olevaa, kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin säännöstä voida tulkita sanamuodon vastaisesti ja ettei kysymyksessä oleva kiinnitys olisi siten ollut vahvistettavissa.
Näillä perusteilla ja kun C ja D eivät ole omistaneet puheena olevaa Järvelän tilaa RN:o 8:90, tilaan ei puheena olevan, kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan olisi saanut vahvistaa kiinnitystä heidän tunnustamansa sitoumuksen maksamisen vakuudeksi. Sen vuoksi harkitsen oikeaksi, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen ja vapauttaen K:n, L:n ja M:n velvollisuudesta suorittaa alempien oikeuksien määräämiä korvauksia oikeudenkäyntikuluista, julistaa mainitun, Alajärven käräjäkunnan arkistokäsittelyssä 14.6.1976 kiinnitysasiainpöytäkirjan 202 §:n kohdalla Järvelän tilaan RN:o 8:90 vahvistetun kiinnityksen mitättömäksi. Asian laadun vuoksi kuitenkin määrään, että K myötäpuolineen saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeusneuvos Heinonen: olen tuomiolauselman kannalla muuten paitsi kihlakunnantuomarin esteellisyyden osalta. Tältä osin tuomarin esteellisyyttä koskevien säännösten tarkoitus kyllä perustelee sitä, ettei kihlakunnantuomari X:n olisi pitänyt toimia KO:n puheenjohtajana tässä jutussa vahvistettuaan sitä ennen arkistokäsittelyssä kysymyksessä olevan kiinnityksen. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n säännökset määrittelevät kuitenkin ehdottomia oikeudenkäynnin edellytyksiä. Niitä koskevien säännösten soveltamisessa on syytä pyrkiä suhteellisen ahtaaseen ja säännösten sanamuotoon pitäytyvään tulkintaan, jotta vältyttäisiin yllättäviltä ja harkintaan perustuvilta ratkaisuilta. Edellä esitetyllä tavalla oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 1 §:n säännöksiä tulkiten päädyn siihen, ettei X:n toimiminen KO:n puheenjohtajana merkitse puutetta ehdottomissa oikeudenkäynnin edellytyksissä.
Oikeusneuvos Salervo: myönnän muutoksenhakuluvan. KO:n puheenjohtajan esteellisyyttä ja asian välitöntä tutkimista koskevilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö. Tutkiessani jutun katson että, koska C ja D eivät ole omistaneet puheena olevaa Järvelän tilaa RN:o 8:90, tilaan ei kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan olisi saanut vahvistaa kiinnitystä heidän tunnustamansa sitoumuksen maksamisen vakuudeksi. Sen vuoksi päädyn oikeusneuvos Hämäläisen lausunnosta ilmenevään lopputulokseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvos Lindholm ja ylimääräinen oikeusneuvos Surakka